lauantai 8. tammikuuta 2022

Yhteydessä vai yhteydettömyydessä itseensä?

Toisinaan on ajanjaksoja, jolloin yhteys itseensä on katki. Aivan kuin suorittaisi elämäänsä eteenpäin. Tekemisestä katoaa mielekkyys samoin tavoin kuin masennuksessa. Kyse ei välttämättä ole masennuksesta vaan valheellisesta turvasta johon tuudittautuu. On helpompi elää vanhasta käsin kuin uudesta, mitä on luomassa ympärilleen. Juuri siksi elämä näyttäytyykin ajoitain haasteellisten lasien läpi. 

Mikään ei mene eteenpäin ja on vaan jumissa niin monen kanssa. Toistaa vanhan mallin kaltaisia rutiineja, joiden myötä on kiinni vanhassa mallissaan. On saapunut ikään kuin välitilaan elämässä. Kohtaan jossa tulisi valita vanhan sekä uuden väliltä. Uuden keinoja osaa jo satunnaisesti käyttää niissä tilanteissa kun tarvitsee. Menneen saavutuksiin katsominen ei enää riitä. Tilalle on tultava uusia eteenpäin vieviä tietoisia valintoja. 

Opetellessaan uusia asioita yksi väistämätön osa-alue ovat tunteet. Kehomielen yhteyteen palauttavat hetkelliset reaktiot erilaisilla voimakkuuksilla sekä intensiteetillä. Toiset tunteet ovat voimakkaampia kuin toiset. Joskus tunnereaktio voi tulla kaukaa menneestä, toisinaan taas tuntee nykyhetkeen liittyvää tunnekokemusta. Tämä näkökulma tuokin tunteisiin aivan uudenlaisen ulottuvuuden, josta lisää jossain toisessa tekstissä.

Tunteemme ovat fyysisiä reaktiota kehossa. Ne ovat hyvin äkillisiä ja ohimeneviä, vaikka saattavat kuluvassa hetkessä tuntua todellakin haasteellisilta. Tämä toi oivalluksen kehomielen yhteydestä aivan uudelle tasolle. Valtavan helpottavaa tajuta, mitä onkaan tullut paettua toimimattomilla malleilla: tunteita sekä niiden tuntemista. Tunteiden ymmärtäminen ja tunteminen vapauttaa energiaa. Sitä kautta muuttaa koko olemusta toisenlaiseksi kuin aiemmin. Varsinkin, jos taustalla on paljon haasteellisia tunteita, joista on päästänyt irti niiden tuntemisen myötä.

Opetellessaan olemaan tarkkailijana omassa mielessään pääsee olemaan ikään kuin kolmas osapuoli ottamatta millään tavalla kantaa asioihin, mitä tapahtuu. Tämä antaa mahdollisuuden tutkailla rauhassa tunteita. Voi vain istua tietyn tunteen kanssa yrittämättä edes ratkaista sitä. Tunteiden kohdalla niiden ratkaisu ole mitenkään hedellimällistä siinä vaiheessa kun tunnereaktio on valloillaan. Monesti pelko vain lisääntyy tuntiessaan toista tunnetta samanaikaisesti. 

Tunteen ratkaiseminen kertoo tietoisen mielen hädästä, tarpeesta saada tuntematon asia sukkelaan pois päiväjärjestyksestä. 

Tietoinen mielemme on nopeaan tyydytykseen taipuvainen. Sen olisi tarpeena saada ratkaisu mahdollisimman äkkiä voidakseen toistaa samaa ajatusrataa, mitä aiemminkin. Varsinkin tunteiden ollessa voimakkaita tietoinen mieli haluaa saada sukkelan tyydytyksen itselleen soveltuvalla huonolla ratkaisumallilla. Kaikkia näitä asioita tekee sijaistoimintoina, ettei tunteitaan joutuisi kohtaamaan. Huonot ja toimimattomat mallit sekä riippuvuudet ovat mielen oma suoja, joka jossain vaiheessa kääntyy itseään vastaan

Kun ymmärtää miten ja missä tilanteissa, nämä samat toimimattomat kaavat toistuvat, voi alkaa havainnoida, mitä niissä hetkissä tapahtuu. Tämä vaihe vaatii aktiivista itsensä sekä ajatustensa tarkkailua eli tarkkailijan roolissa olemista oman mielensä suhteen. Siellä saattaa olla äänessä muutenkin monta eri osaa itsestään, jotka voivat olla toisistaan irrallisia. Voi olla vaikeaa aluksi erottaa mikä osa itsessään on äänessä.

Mikään ei mene eteenpäin. ja on vaan jumissa niin monen kanssa. Toistaa vanhan mallin kaltaisia rutiineja, joiden myötä on kiinni vanhassa mallissaan. On saapunut ikään kuin välitilaan elämässä. Kohtaan jossa tulisi valita vanhan sekä uuden väliltä. Uuden keinoja osaa jo satunnaisesti käyttää niissä tilanteissa kun tarvitsee. Menneen saavutuksiin katsominen ei enää riitä. Tilalle on tultava uusia eteenpäin vieviä tietoisia valintoja. 

Yhteyden kokemus on varmuutta omasta paikastaan. Kuuluvuvuudestaan muiden olevaisten joukkoon. Tieto, että on olemassa yhteisö, jonka jäsen on. Ja yhteisöönsä voi vaikuttaa omalla toiminnallaan. Olla osallisena yhteisössään tapahtuviin asioihin.

Yhteydettömyydessä kokee olevansa yksin ilman muita ihmisiä. Kokemus voi olla jopa fyysistä kipua puutteen vuoksi. Elämästä puuttuu jotain itselle olennaista. Ikään kuin olisi eristettynä näkymättömän verhon taakse muusta maailmasta tarkkailemaan mitä siellä tapahtuu. Näkymättömissä ja kuulumattomissa kenellekään muulle kaltaiselleen. Mielensä sisään linnoitauttuessa maailma voi näyttäytyä syvässä yhteydettömyydessä. 

Seikkaillessa, näiden kahden yhteyden, ja yhteydettömyyden tunnelmissa, putoaa aallonpohjalle jolloin tyrskyt pyyhkäisevät päältä toisinaan jopa aika armottomasti. Tuulen nopeudesta ja suunnasta riippuen. Löytyy myös hetkiä jolloin seilaa pienellä kaarna laivallaan seisoen tukevasti kahdella jalallaan sen kannella. 

Yhteydettömyydestä on mahdollista päästä yhteyteen itsensä ja maailman kanssa. Ollessaan yhdteydettömyydessä maailma on rikki. Hänelle, joka ei usko itseensä: kaikki tarvittava on jo sinussa. Oikeaan aikaan huomaa olevansa jo pitkällä aiempaan suhteutettuna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihanaa, jos koet tekstini kommentoinnin arvoiseksi<3