Läheisten elämän ymmärtäminen vapauttaa taakkasiirtymästä osa 1

Jälleen kerran useampi osainen sarja. Tulevissa osissa linkit edellisiin tulevat löytymään tästä sivun ylälaidasta.

Osa 1

Tiedostamattaan antaa menneisyytensä ja menneiden sukupolvien vaikuttaa tähän päivään. Sekä jokaiseen päivään, kunnes on itselle oikea hetki antaa itsensä olla tarvitseva, heikko ja herkkä. Kukin tietää milloin on oikea aika päästää irti.

Omista menneisyyden kipeistä kokemuksista vapautuu kunhan on valmis kohtaamaan autenttisen itsensä. Antaa niiden omien kipukohtiensa tulla itselle näkyväksi sekä koettavaksi. Antautua kokemaan tuskaa, josta ei ole aiemmin tiennyt. Itkeä jokaisen kyyneleen yksitellen ulos itsestään. Huutaa kaiken sen vuosien ajan sisälle pakatun tuskan, mitä on tietoisesti vältellyt todella kauan kehittämällä huonoja selviytymiskeinoja näiden tilanteiden varalle.

Se hetki jolloin osaat myöntää itsellesi, että sinussa on särö, voit tietoisella työskentelyllä päästä siihen hetkeen, ettei tuskasi enää vaikuta arkisiin toimiisi ja temmo sinua kahteen aikaan: menneisyyden ja nykyisyyden rajamaille, sille harmaalle alueelle, jossa ei ole elämää. Juuri se aika ja paikka milloin ja missä ei ole mitään varmaa. Kaikkeen mitä elämässä tapahtuu löytää syyn menneestä ja siitä mitä silloin tapahtui. Mennyt vaikuttaa niin kauan kuin sitä itse kantaa mukana vaikuttamassa.

Kokemuksesta totean, että tämä on raskas taakka raahata mukana. Pienen hetken löytää jotain mihin takertua kiinni. Silloin kun sen löytää: tähän pieneen elementtiin takertuu kuin hukkuva hädässä. Tämä löytämäsi turvasatama ei olekaan mitään pysyvää, vaan elementti onkin haihtuva tai hetkellisesti tarpeen tyydyttävä. Syvin tarpeesi jää vaille tyydytystä.

Syvä tiedostamaton haava, jonka olemassaolo saa sinut käyttäytymään näin, on syntynyt silloin kun tarpeeseesi ei vastattu, kun olisit tarvinnut vanhermmalta tukea. Kasvoit selviytymään tilanteesta parhaaksi kokemallasi tavalla. Turvallisen aikuisen puuttuessa siitä hetkestä opit ratkaisemaan tilanteen hetkellisesti tyydyttävällä tavalla. 

Samankaltaisia tilanteita kohdatessasi olet jo monta vastaavaa tilannetta ratkaissut samalla tavalla, mitkä ovat edes hieman muistuttaneet sitä hetkeä jolloin puuttui turvallinen aikuinen. 

Lapsena kehittämäsi toimintamallit siis seuraavat sinua niin kauan kunnes olet valmis kohtaamaan oman sisäisen lapsesi tarpeen tulla nähdyksi. 

Esimerkkien puuttuessa on itse osattava pikkuhiljaa työstää: mitä turvallinen aikuisuus ja aikuinen juuri sinulle itsellesi tarkoittaa. Mitä itse olisit kaivannut turvalliselta aikuiselta? Millainen on sinun mielestäsi turvallinen aikuinen?

Jokaisessa meissä elää sisäiset ikävaiheemme, varsinkin niiltä osin miltä mikäkin ikävaihe on jäänyt näkymättömäksi niissä hetkissä kun olet tietyn ikäisenä elänyt niitä hetkiä, mitkä ovat mahdollisesti nyt ikäviä tai traumaattisia muistoja mielessäsi. Ihminen muistaa niitä asioita mihin on liittynyt voimakkain tunnereaktio. 

Mitä juuri sinä muistat lapsuudestasi tai nuoruudestasi?

Nämä tilanteet ovat juuri sellaisia, mistä olen luonut itselle traumani. Ei kukaan ole yksin eikä voikaan olla vastuussa siitä, missä tilanteissa kipukohdat syntyivät lapsena, kun tapahtui jotain tunteita herättävää. Seurassani ei ole ollut turvallista aikuista käsittelemässä tapahtunutta kanssani perin pohjin. 

Aikuiset eivät ole silloin löytäneet niitä keinoja, mitkä olisivat toimineet minulle niin, ettei traumaa synny. Kokemaani oli varmasti jo aikuisenkin vaikeaa käsitellä. En tiedä: saiko kukaan heistä tarvitsemaansa tukea omalla kohdallaan asian käsittelyyn?

Vai miten kerrot kuusivuotiaalle lapselle hänen äidin tehneen itsemurhan?

Miten itse jatkat elämää lapsesi itsemurhan jälkeen ja pyrit varmistamaan että lapsenlapsellasi on kaikki hyvin ja että hän on turvassa? Mikä on oikea aika surra tyttäresi kuolemaa?