Kuolemalla hetki ikuisuudessa osa 2

Lue ensin osa 1

Energian määrä on vakio. Se fyysisesti muuttaa muotoaan jatkuvasti jättäen paradoksaalisesti muutoksen ainoaksi pysyväksi asiaksi. Jokainen päivä on erilainen, minkä sydämemme sykkii ja saamme hengittää puhdasta ilmaa. 

Elämän ja kuoleman ollessa illuusio tai osa elämän luonnollista kiertokulkua tiiviissä yhteydessä toisiinsa. Pääsemme juuri tähän hetkeen, elämän olemukseen, juuri tässä ja nyt. Läsnäolevuudessa on ikuisuuden henkäys, jota jahtaamme niin epätoivoisesti.

Läsnäolossa on ikuisuus. Henkäys ikuisuudessa on elämää ilman eilistä tai huomista. Syvä henkäys antautuessaan olemaan läsnä kuluvalle hetkelle, jossa eläminen täydessä voimassaan on mahdollista uskaltaessaan päästää irti kontrollista. Tila, jossa voi olla vaatimuksetta ihmisenä ihmiselle.

Emme hallitse täällä loppujen lopuksi mitään, jos haluaa elää vilpittömästi sydämestään käsin. Hallinta on valta-aseman luomista suhteessa toiseen elävään olentoon tai elämään.

Tasapainoinen harmonia on kaiken olevaisen ydin. Ymmärtäen oman paikkansa kaikkeudessa, tietoisuutensa laatu on avain laajenemiselle syvemmin ja ulottuakseen kollektiiviseen alintajuntaamme. 

Yhteiseen muistojen puutarhaan, mihin jää printti kaikesta, mitä elämässä ja aiemmissa sukupolvissa on tapahtunut. Mitä erilaisimmin keinoin kollektiivinen tietoisuutemme tuo pintaan asioita, joita meidän on kohdattava. Elämme toistaen samaa oppituntia muodossa tai toisessa uudestaan niin kauan kunnes sen merkitys kokijalleen paljastuu. Tässä vaiheessa voi tehdä tietoisen valinnan toimia toisin, jos kokee sen tarpeelliseksi.

Jokaisen kaltaista tietoisuutta tarvitaan. Toiset toimivat ytimestään syvemmällä kuin toiset. Kaikilla on tähän yksilöllinen rooli. Yksittäisen ihmisen voi asettaa tähän kuvioon yhtä helposti kuin laskea kaarnalaivan aalloille.

Luonto opettaa olevaisille kiertokulusta omassa tahdissaan. Mikään ei tapahdu tarkoituksetta vaan jokaisella olennolla on paikkansa täällä, jopa niillä kaikilla, joita emme ole tieteellisille menetelmille altistaneet. Yhteydessä luontoon aika pysähtyy: sitä ei ole. Luonnolle on vain nyt. Jokainen kuluva hetki on täysin riittävä vaatimatta itseensä mitään. Voi hengittää ja olla. Ei ole tarpeen olla muuta sillä, luonto ei tuomitse. Luonto ei valitse kuka on sopiva jollain tietyillä kriteereillä olemaan äärellään. Olemuksemme sen hetkinen laatu on täysin riittävä.

Olemiseen antautuminen voi olla haastavaa. Tietoinen mieli tahtoo kertoa turhia tarinoitaan huomisen olemattomuudesta. Niistä hetkistä, jotka ovat vain mielemme kuvituksen tuotetta. Tulevassa eläminen etäännyttää läsnäolosta tässä hetkessä. Kehollisesti ei ole kokemuksia tai muistoja, sillä kehomme ei kykene kokemaan elämää mielemme kautta.

Laskeutuminen kehollisuuteen antaa käyttöömme sen potentiaalin, jota itsessämme pakenemme jopa koko elämän mittaisen ajan. Kohtaamalla kaiken, minkä alitajuntaan on tallentunut. Ajoittain alitajunta tuleekin kylään. Itseään ei voi paeta, vaikka kuinka yrittäisi.

Antautuessaan voi olla näille hetkille itsesään. Eksyä, hukkua tuskaansa ja olla itselleen kaikkea mitä kulloinkin tarvitsee. Luonto opettaa ihmisyydestä hämmästyttävän paljon. Olemme kaikkeus ja kaikkeus on meissä. Näkymättömän verkoston energiahiukkanen on omaan tahtiinsa valmis ottamaan vastaan elämän ihmeen, läsnäolevasti elämisen kehollisuudessaan.

Eläminen kuluvassa hetkessä on ainut totuus, mitä meillä aidosti on. Luontomme, kaikki ympäröivämme, opettaa kiertokulullaan olemassaoloa juuri tässä hetkessä. Pysähtymällä voimme huomata ihmeen läsnäolon kaikessa olemisessa. Elämän ihme on olla olemassa ja hengittää syvältä sisältään energiaansa läsnäolevaksi kaltaistensa olevaisuuteen.

Näissä hetkissä kokemus ihmisyyden rajallisuudesta onkin haaste, tarvitsemme toisia kaltaisiamme muodostamaan yhteisön, jossa saa jakaa kullekin ajankohtaista hetkeä omastaan. Näin muodostamme luonnollisen lauman toisista kaltaisistamme. Olemme aina eläneet laumassa ja tulemme aina elämään.

Vaikka jokainen tallaa täällä elonsa polkua yksin, tarvitsemme toisiamme. Yhteydessä itseemme ja toisiimme mahdollisuutemme elonkirjossa ovat suuremmat kuin yksin eloa ihmetellessä.