Eräässä keskustelussa kuulin fraasin: “Toivon, että sota syttyy.”
Sanojan iästä päätellen hän ei ymmärtänyt, mistä puhuu.
Mitä hän todellisuudessa odottaakaan…
rauhan ajan päättymistä?
parhaan ystävänsä ampumista silmiensä edessä?
omaa kuolemaansa ja vanhempiensa surua tämän jälkeen?
luotia, joka viimeistelee hänelle pysyvän vamman?
pommikoneiden hälytyksiä?
pommisuojassa elämistä?
pelkäämistä, tunnottomuutta, selviytymistä?
nälänhätää? köyhyyttä? puutetta?
lapsuuden katkeamista liian traumaattisten tapahtumien takia?
pakolaisuutta, turvapaikanhakijuutta?
vapauden rajoittamista entistä rajummin kuin nyt koronan aikana?
sähköttömyyttä? pelaamisen vähentymistä? sodan arkipäiväistymistä?
vuosien jopa vuosikymmenien puhumattomuutta?
kuoleman odottamista?
propagandaa mielialan kohottamiseksi? kyyneleitä?
kansakunnan traumatisoitumista? traumaperäistä stressihäiriötä?
alkoholismia tai muita vaihtoehtoisia päihderiippuvuuksia?
sotasairaaloita? haavoittuneita? vammautuneita?
kuolleisuustilastoja? hautajaisia?
tiedottomuutta kodista ja turvasta?
Hän tuskin käsittää näiden kaikkien olevan realistisia seurauksia jollain aikavälillä sodan syttymisestä. Kuinka erilaisissa todellisuuksisssa loppujen lopuksi elämmekään?
Millaista oli aika ennen sotapelejä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa, jos koet tekstini kommentoinnin arvoiseksi<3