Linkit edellisiin osiin osa 1, osa 2 ja osa 3
Äiti, mitä kaikkea sinulle on jäänyt taakaksi omille harteillesi?
Jotain todella painavaa, minkä vuoksi pelkäsit kohdata itsesi tai mahdollisesti vanhemmuutesi. Jokainen riippuvuutesi oli keino paeta elämääsi ja velvollisuuksiasi. Mikä elämässäsi oli kerta kaikkiaan niin sietämätöntä, ettei sitä voinut elää ilman huumeita, alkoholia tai lääkkeitä?
Entä silloin kun lastensuojelu puuttui elämäämme? Menikö viimeinenkin motivaatiosi elämässä kiinni pysymiseen, kun huostaanottoni varmistui pitkäaikaiseksi?
Olen ollut itsekin riippuvainen monista asioista, mutta askel ja riippuvuus kerrallaan olen niistä luopunut, kun aika on ollut oikea ja olen kyennyt kannattelemaan itseäni ilman jotain tiettyä riippuvuutta. Äiti, haluan olla se viimeinen elossa oleva henkilö tästä suvusta, kuka ei kanna mukanaan menneiden sukupolvien traumoja.
Tiedän Irma, mitä olet mahdollisesti pohtinut ennen minun syntymääni. Sukumme naiset ovat jokainen yksitellen olleet samassa asemassa sukunimen muuttumisen jälkeen. Jokainen meistä on ollut vuorollaan sukunsa viimeinen sukukypsä sekä lisääntymiskykyinen nainen. Sekään ei ole kevyt asia omassa elämässä kannettavaksi. Äiti: miksi kumpikin teistä päätti hankkia vain yhden lapsen?
Olen ollut todella vihainen sinulle äiti, mutta vihalla olen vain satuttanut itseäni. Katkeruus on kulkenut matkassani toisinaan voimakkaammin ja joskus hieman laimeampana. Teinivuoteni syytin itseäni sinun kuolemastasi näin syvää lojaaliutta olen sinua kohtaan kokenut aikanaan.
Mietin muutaman vuoden vakavissani että olisitko tappanut itsesi, jos minä olisin käyttäytynyt kiltimmin. Olinko minä syy miksi riistit hengen itseltäsi? Entä olinko minä tarkoitukseton vahinko? Isäni mukaan en ollut, mutta et häntä kuitenkaan elämässäsi kauaa pitänyt mukana. Olit jopa valmis adoptoimaan minut virallisesti toisen miehen kanssa.
Olen oppinut, ettei meidän tarvitsen pitää vanhemmistamme. Ei silti ole hyvä myöskään kantaa vihaa ja katkeruutta mukanaan heitä kohtaan. Tuo viha satuttaa vain kantajaansa sekä tuhoaa elämää. Kaikki nämä haavat ovat saaneet minut satuttamaan montaa ihmistä vuosien varrella.
En ole ymmärtänyt, kuinka meidän neljän sukupolven naisten mukana kulkeutuvat kipukohdat ovat muovanneet meistä omalta osaltaan juuri niitä keitä me olemme tänään tai elossa ollessamme. Olen ollut eksyksissä naiseuteni kanssa ja kantanut kaikkien teidän haavoja mukanani tähän päivään asti. Kaikkien teidän haavanne ovat myös minussa. Olen tullut tästä tietoisemmaksi, enkä halua olla osana sukupolvien ketjua, keiden elämään vaikuttaa nämä lähes sadan vuoden takaiset tapahtumat. Juuri siksi kirjoitankin tämän tekstin meille kaikille, jotta edes sinä mamma elinaikanasi antaisit minulle anteeksi jotain mistä kukaan meistä ei yksin ole vastuussa tai kykene koko kansakuntamme puolesta ratkaisemaan. Jokaisen meidän on vapauduttava henkilökohtaisella tasolla tästä traumasta sekä sen tuomasta painolastista. Olen ottanut ensimmäisen askeleen tämän asian kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa, jos koet tekstini kommentoinnin arvoiseksi<3