Entä se hetki, kun sinun tehtäväsi on olla juuri se turvallinen aikuinen tälle lapselle, jonka elämä on muuttunut kokonaan traumaattisesti?
Miten lähteä kasvattamaan hänestä tasapainoista ja tervettä aikuista? Miten kohdata lapsi, kuka on kohdannut syvän trauman, elämää muuttaneen kuoleman?
Tämä lapsi, jonka olet valinnut kasvattettavaksesi muistaa ja tunnistaa oman äitinsä, joka hänelle on kaikki kaikessa, vaikka tämä ihminen ei osannutkaan huolehtia itsestään tai minusta. Lapsen ajatuksissasi pyörii: “Mikä oli äidin lempiväri? Mitä äiti haluaisi joululahjaksi?”
Jos perheessäni olisi noudatettu jouluperinteitä, olisin vienyt viimeiset 20 vuotta äidilleni saman lahjan joka vuosi: kukkia haudalle.
Kasvattajan rooliin astuessasi tiedät, ettet ikinä voi täyttää sitä paikkaa, joka on äidin. Lapsen sopeutuminen uuteen perheeseen ei ole yksinkertaista. Itse tulin perheeseen jossa oli paljon enemmän lapsia kuin mihin olin tottunut. Miten sinä kasvattajana luot lapselle (kuka muistaa ja tuntee oman äitinsä) turvallisen ja rakastavan ympäristön, kun hän on tullut luoksesi pahasti traumatisoituneena oman kotinsa kasvuoloista? Kukaan toinen kasvattaja ei voi viedä biologisten vanhempien roolia lapsen elämässä. Aivan sama millaisia nämä vanhemmat ovat. Biologiset vanhemmat valitsivat hetken rakastaa toisiaan tavalla, jolla uusi elämä sai alkunsa.
Tietenkin siihen, miten kasvatat lapsesi vaikuttaa se miten sinut kasvatettiin. Sen mitä omat vanhempasi ovat antaneet sinulle evääksi tähän maailmaan. Vuosikymmen jolloin kasvattajieni vanhemmat syntyivät on todennäköisesti lähempänä viime vuosisadan vaihdetta kuin osaan edes kuvitella. Miten heidän vanhemmuutensa on vaikuttanut kasvattajiini?
Lähtivätkö he pakoon sotaa? Millaisia yli sukupolven periytyneitä haavoja kasvattajani kantavat
vieläkin mukanaan? Miten tulitte pohjoisesta Karjalasta eteläiseen Suomeen? Mikä on ollut sen päätöksen takana?
Heillä, mammalla tai iskällä, eikä heidän vanhemmillaan ole ollut keinoja käsitellä turvallisesti
kansakuntana sotavuosien sekä -korvausten maksamisen jälkeen jättäneitä henkisiä haavoja.
Sotavuodet lävistivät meidät kansakuntana. Nuo vuodet horjuttivat kaikkea mitä suomalaisuus ennen
sitä oli. Se yhteishenki minkä olimme saaneet rakennettua hetki itsenäistymisemme jälkeen….
Kansallisen yhteishengen olikin yhtäkkiä löydyttävä suurta turvallisuusuhkaa maata vastaan. Ja juuri
muutama vuosikymmen aiemmin olimme taistelleet toisiamme vastaan ja hajottaneet perheitä.
Tämänkin sodan arvet olivat tuoreessa muistissa talvi- ja jatkosodan aikoina.
Miten omat vanhempasi ovat nähneet ja kokeneet maailman?
Mamma, olen syyttänyt tuominnut sinua monista asioita ymmärtämättä, etteivät ne ole yksin sinun
syytäsi tai sinun vastuullasi. Katsoessaan taaksepäin löytyy aina asioita, joita olisimme voineet tehdä
toisin, mikä tahansa sinun roolisi toisen ihmisen elämässä onkaan. Olen vaatinut sinua tilille tekemistäsi
virheistä. Oma katkeruuteni on vahingoittanut minua tähän päivään asti. Uskon aidosti tänä päivänä,
ettet ole tarkoittanut tai halunnut pahaa yhdelläkään päätökselläsi, mitä olet minun kasvatukseni suhteen
tehnyt. Ne olivat parhaaksi kokemiasi ratkaisuja juuri niinä päivinä, sillä kokonaisuudella kuka sinä olet
silloin ollut.
Voitko antaa anteeksi ymmärtömättömyyteni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa, jos koet tekstini kommentoinnin arvoiseksi<3