Yksittäinen politikointi: onko siinä järkeä?

Maailma ympärillä huutaa kaoottisuuttaan. Muistuttaa mainoksillaan kuinka sinun olisi manipuloiduttava tarvitsemaan juuri sitä tiettyä tuotetta. Uutisten mitä kaameimmat otsikotkaan eivät jätä sinua rauhaan ellet päätä irroittautua niistä. 

Avatessaan ulko-oven muulle maailmalle vastaan tulevat liikkuvat kuvat, räikeät mustavalkoiset otsikot, ikuista tarvettaan kuuluttavat mainokset. Lisätään tähän vielä muiden ihmisten elämät joissa sattuu ja tapahtuu erilaisia asioita eri järjestyksessä. Varsinkin herkkänä ihmisenä tällaisesta jatkuvasta informaatiotulvasta kuormittuu valtavasti jopa päivän aikana.

Jokaisen kohtaamansa ihmisen elämässä on eri ihmiset ja asiat meneillään. Olisi tämän lisäksi hyvä pysyä kiinni vielä omissa jutuissaan olkoon ne sitten: töitä, koulua, omia harrastuksia tai yhdistystoimintaa. Meillä on aikaa rajallisesti, varmasti monikin olisi valmis ottamaan lisää tunteja vuorokausiinsa, jos tämä vain olisi mahdollista. 

Mistähän näitä lisätunteja voisi haalia? Sitä ei kai ole kukaan muukaan keksinyt vielä. Kai niitä voi kuvitella omaavansa ja painaa 100 lasissa kaikkialle. Jostain tämä velka kuitenkin on maksettava. Siitä kertovat kaikki lukuisat uupumiskertomukset netin ihmeellisessä maailmassa. Työelämästä tulevat tarinat ovat lähes poikkeuksetta uupumisesta kertovaa sankaritarinaa kuinka ihmiset ovat löytäneet itsensä, tuntevat rajansa sekä suuntaavat nyt kohti uudenlaista elämää.

Millaisen mielikuvan tämä jättää ihmiselle jolla ei ole kovinkaan paljoa työkokemusta? 

Ei kovinkaan miellyttävää, varsinkin jos esimerkit työelämästä eivät siltikään ole kovinkaan positiivista kuvaa antavia. Alkaa pikemminkin kammoamaan ajatusta itsestään työelämässä, tuossa valtavassa koneistossa, joka nielaisee mennessään ja puristaa märän rätin kuivaksi kuin kesäpäivänä pyykkinarulla kuivuvan pyyhkeen.

Meistä jokaisella eri asiat kuormittavat enemmän kuin toiset. Yhtenä toistuvana esimerkkinä kuormittavista tiloista on mainittu isot ruokailutilat. Ihmiset kokoontuvat yhdessä syömään keskenään ja haluavat tietenkin myös puhua toisilleen. Riippuen päivästä ja sen aiemmasta kuormittavuudesta jaksaako keskittyä kaiken muun hälinän yli siihen mitä joku omassa pöytäseurueessaan sanoo. Joskus on vain helpompaa olla hiljaa sekä täysin keskittymättä meneillään olevaan keskusteluun. Ikään kuin jättäytyä vapaaehtoisesti ulkopuolelle. Voi olla, ettei vaan jaksa keskittyä tai puheenaihe ei vain kiinnosta.

Usein joutuu mahdollisesti jättämään jotain ulkopuolelle sopeutuakseen aikuisten maailmaan. Osoittaakseen oman yleissivistyksensä olevan erinomainen: voidakseen päteä jostain tietystä aiheesta mikä mediassa on ollut esillä. Keskustelut ovat pinnallisia, eivätkä välttämättä kosketa valintoja arjessa ollenkaan. Huimasta yleissivistyksen tasosta huolimatta olemme ihmisiä kaikessa yksinkertaisuudessamme.

Arjen myötä elämässä kuormittaa varmasti moni muukin asia kuin isot ruokailutilat. Monen kohtaamansa ihmisen elämässä on jokin asia mikä voisi olla paremmin tai rahaa voisi enemmän pankkitilillä. On helppo keskittyä niihin asioihin mitkä eivät ole omasta mielestään tyydyttävällä tasolla.

Entäs asiat jotka ovat omassa arjessa hyvin juuri nyt ja milloin on oikea aika antaa niille huomiota?

Oma hyvinvointi varsinkin Suomessa voi helposti tulla todellisena itsestäänselvyytenä, ettei siihen tule kiinnitettyä huomiota. Niin monituisen monta vuosikymmentä meillä on ollut täällä suhteellisen vakaat olot. Tietenkin muun maailman poliittinen tilanne heijastelee tänne Pohjolaan, mutta aika vähän loppujen lopuksi yksittäisen kansalaisen arkeen.

Meillä Suomessa on varaa huolestua maailmalla kiristyneestä tilanteesta omissa kahvipöytäkeskusteluissamme. Kauhistella sitä mitä muut kokevat: itse mennessä saman päivän iltana nukkumaan omaan sänkyyn kaukana muun maailman kauhuista. On mahdollisuus valita: "mitä kautta ja kuinka paljon?" antaa muun maailman tilanteen arkeensa vaikuttaa. 

Sosiaalinen media ja uutisotsikot huutavat jatkuvasti kannanottoja, vaikka minkä asian puolesta. Monesta somekäyttäjästä on tullut yksityinen poliitikko ottaessaan kantaa sekä irtisanoutuessaan jostain tietyn ilmiön myötä tulleesta trendistä. On kai trendikästä olla "ajan hermolla" mukana monenlaisissa somen myötä pinnalle nousseessa ilmiössä. 

Olisi todella väsyttävää olla leikkimässä yksittäisenä kansalaisena poliitikkoa monenlaisissa maailman poltiikassa vaikuttavissa asioissa. Varsinkin, kun tavan tallaajana harvoin tietää aidosti tarpeeksi paljoa voidakseen muodostaa mielipidettä globaalissa politiikassa vaikuttaviin asioihin. Ja harvoin näille asioille voi tehdä yhtään mitään omassa arjessaan ajatuksia enempää.

Tätä varten on joukko ihmisiä, jotka ovat vapaaehtoisesti valinneet kantaa vastuuta tästä politiikan taakasta. Äänestäjät äänestävät heidät eduskuntaan edustuksellisen demokratiamme periaatteiden mukaisesti. Joten voisi olla hyvä antaa näiden ihmisten pitää huoli näistä asioita. 

Lainaten erästä isoäitiä:" Hevosella on isompi pää antaa sen murehtia" On hyvä suhteuttaa asioita mittakaavoihinsa mihin on aihetta reagoida ja mihin ei.