Ne pienet merkitykselliset asiat, joita en voi jakaa kanssasi. Juuri ne hetket, joista muodostuu kaunis kokonaisuus. Niiden merkitys on tänään toisenlainen.
Joskus painan pääni tyynyyn silmien sataessa ikävästä. Silloin mielessä käy toive nukahtamisesta: pääsystä siihen hetkeen, että unohtaisi. Eihän se niin helposti mene. Ikävä valvottaa valuttamassa tuskaa kuulle, tuolle uskolliselle kuuntelijalle. Pimeässä kyyneleeni ovat kanssasi turvassa. Tämä on lohdullista.
Kysymyksiä, jotka olisin halunnut esittää sinulle, pyörivät toisinaan mielessäni. Olen monesti haaveillut niistä hetkistä, jotka olisin halunnut viettää kanssasi. Joskus nuo hetket soljuvat tuoreempina jatkaen toteutumattomien unelmien puutarhaan, missä ne ovat ikipuissa vaalittuja muistokukkia.
Virheistäsi huolimatta rakastit minua. En olisi muuten kirjoittamassa näitä sanoja sinulle. Kunnioitit elämää luodessasi toisen ihmisen kanssa uutta: minut.
Ei ole minun vallassani päättää miten kuljemme toistemme ohitse. Yhteisesti tallustetun ajan lämpö on iäti ytimessäni, eikä se ole katoavaista.
Annoit minulle aikaasi Kiitos siitä. Tuo on arvokkain asia mitä meillä täällä on. Olemme silti yhdessä, vaikken soita sinulle kysyäkseni mitä kuuluu. Arjen askareet minulle opetti toinen. En ole enää katkera. Olen hyväksynyt että kohtaamme jälleen, kun tähdet vaeltavat kanssasi taivaankantta myötävirtaa paikkaan, jossa nuo kimaltavat ajasta ikuisuuteen samoissa muodostelmissa.
Elämättömiä ei voi muistella, syntymääni en luonnollisesti muista. Olet tallettanut tuon hetken unohtamatta sitä missä sitten oletkin.
Olisin halunnut tuntea sinut. Kaipaan sinua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa, jos koet tekstini kommentoinnin arvoiseksi<3