Häpeä

Häpeästä pidetään lujaa kiinni.

Ei kai kukaan vain nähnyt?

On usein ensimmäinen ajatus:

kaatuessa tai ilmaistessa tunteita

Häpeän vuoksi 

emme salli itsemme

olla ihmisiä toisillemme.

Häpeä on opittua.

Lapsina emme 

luonnostaan häpeä.

Häpeän vuoksi 

on oltava täydellinen

ei voi epäonnistua.

Joku voi nähdä toisen 

opettelemassa oppimista.

Häpeä jättää näkymättömäksi.

On aika taas kadota 

olemaan olematta taas hetken.

Häpeä ruokkii kohtaamattomuutta

oman itsensä kanssa.

Mitä jää vaille?

Hetkiä jolloin on tärkeää 

sanoittaa itsensä todeksi.

Itseensä ulkopuolelta 

kasvatettu häpeä 

luo tarpeen vaieta.

Häpeä luo vaikenemisen

omaksi turvakseen.

Tietämättömyys on paras puolustus.

Kenen häpeää kantaa mukanaan?

Miltä osin ja millä tavoin se on yhteistä?

Häpeä tuo mukanaan haukkumisen sanat.

Ensimmäinen teko epäonnistuessaan

on syyllistää itseään vielä surkeammaksi

ja huonommaksi kuin todellisuudessa onkaan.

Häpeä vie äänen ja jättää ajatukset,

jotka ovat kaunaisia itseään kohtaan 

oman virheensä vuoksi,

kun kaatoi lasillisen maitoa pöydälle.

Opettelemalla oppimista 

jokainen epäonnistuu joskus.

Sanat ovat kaukana ymmärtämisestä.